Työelämän vauhtisokeus
”Haittaako, että teillä on vähän erilainen iskä ja tekeminen on hidasta?”
”Ei haittaa. Sitäpaitsi jos tekee nopeasti, niin tulee helpommin virheitä."
Kävin tämän keskustelun kolme vuotta sitten, silloin 11-vuotiaan tyttäreni kanssa. Keskustelun pohjana oli minun Parkinsonin tauti. Tuumasin silloin, että mitä viisautta koskien myös työelämää. Lause on ajankohtainen edelleen. Nykyinen työelämä vaatii paljon, jopa liikaa. ”Sorvin ääreen” ei kuitenkaan pitäisi jättää aivan kaikkia energiavaroja. Tähän vuodenaikaan moni yrittääkin tehdä maailman valmiiksi ennen kesälomaa, koska näinhän kuuluu toimia. Mutta mitäpä jos ei? Mitä jos hidastaisimme vähän, ja lähtisimme lomalle hyvällä fiiliksellä, ja tietäen, että lomalta palattuakaan vastassa ei ole heti iso kuorma töitä kiireesti tehtäväksi.
Työtaakan jakaminen
Työelämä tuntuu olevan jakautunut. Ne kenellä töitä on, painavat niitä otsa hiessä burniksen partaalle ja toisilla ei ole töitä lainkaan, vaikka haluaisivat niitä tehdä. Voisiko taakka siis jakaa? Asia ei olo toki aivan niin yksinkertainen. Siksi tarvitaankin laajempaa keskustelua aiheesta, jolloin esiin voi nousta vielä pohtimatta jääneitä ideoita. Jos meillä on tahtoa etsiä ratkaisuja, voimme saavuttaa paremman tasapainon. Osa- ja täsmätyökykyisillä voisi olla paljon annettavaa tällaisessa tilanteessa. Toki tämä vaatii sovittelua, mutta uskoisin hyödyn olevan vaivan väärti.
Työelämässä on paljon henkilöitä, jotka haluaisivat keventää työviikkoaan. Syyn keventämiseen ei tarvitse olla vaikkapa terveyteen tai lapsiin liittyvä. Yhä useammin syynä on kuormittava työ ja se kuuluisa juoksupyörä, jonka vauhti vain kiihtyy. Töiden tasaisemman jakautumisen voi nähdä siten jopa ennaltaehkäisevänä työterveystoimena. Jos toisen työajan kevennyksellä saadaan parannusta kahden ihmisen, ja välillisesti vielä useamman ihmisen elämään, niin miksi emme etsisi niitä keinoja miten se onnistuu.
Vaihtoehtona on yrittäjyys. Tämä ei toki vielä auta suoraan työtaakan jakautumiseen, mutta voi olla vaihtoehto, jos yritys ei uskalla palkata uutta työntekijää. Tämä voi toimia myös osa- ja täsmätyökykyisten osaamisen esiin saamisessa. Yrittäjyys ei luonnollisesti sovi kaikille, ja asiassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Itse olen osatyökykyisenä yrittäjänä huomannut hyväksi puoleksi työajan vapaamman säätelyn. Huonona puolena on puolestaan mahdollinen tulojen epäsäännöllisyys. Yrittäjäelämän alku voi olla myös kuoppainen, ja aloitukseen kannattaa valmistautua ”pitkän kaavan mukaan”. Tämä voi tarkoittaa kursseja, potentiaalisten asiakkaiden kartoitusta ja huolellista talousmatematiikan opettelua. Näihin kaikkiin saa apua vaikkapa paikallisista Mäntsälän Yrityskehityksen kaltaisista kehitysyhtiöistä, uusyrityskeskuksista tai muista alueellisista neuvontapalveluista.
Tulevaisuuden näkymiä
Yleisesti elämme aikaa jossa työelämä on suuressa murroksessa. Tuottavuutta vaaditaan ja samaan aikaan olemme alkaneet heräämään työn inhimillisen puolen tärkeyteen. Tekoäly tekee tuloaan kovaa vauhtia. Tuoko se tullessaan helpotusta, vai kiristetäänkö ruuvia vielä vähän lisää työn helpottumisen vuoksi. Aika näyttää. Nuoret työntekijät astuvat työelämään tietoisina omista toiveistaan, vanhempien sukupolvien ihmetellessä nuorten haluttomuutta tehdä töitä samalla ”pakko painaa” asenteella, kuten he ovat tehneet. Tästäkin selvitään kun ollaan avoimia ja hyväksytään toistemme tapoja ja ajatuksia. Joustetaan puolin ja toisin.
Sen verran on tapahtumia työelämässä tällä hetkellä, että olisi hyvä nostaa jalkaa kaasulta ja vaihtaa vaihde pykälää pienemmälle. Ei pidä hätiköidä, vaan miettiä minuutti ennen kuin toimitaan. ”Kun tekee nopeasti, niin tulee helpommin virheitä.” Niinpä, ja työelämän tulevaisuus on liian iso asia virheiden tekoon pelkän näennäisen kiireen vuoksi.
Asiantuntija
Pekka Ahola
