Elisabeth Rehnin haastattelu: Maaseutu on turvallisempi kuin kaikki maailman valot

Mäntsälän Yrityskehityksen markkinointipäällikkö Jyrki Teeriaho haastatteli Elisabeth Rehniä uutta kuntaesitettä varten. Tässä koko haastattelu kokonaisuudessaan.

Maaseutu on turvallisempi kuin kaikki maailman valot

Luontorakkauteni kehittyi Mäntsälässä. Mäntsälässä oli turvallista elää. Koen edelleenkin, että maaseudun pimeys on turvallisempi kuin kaikki maailman valot. Norrkullan ja Mäntsälän kartanot tulivat minulle lapsena parhaiten tutuiksi. Juhannusmuistoni liittyvät Frugårdiin. Tarinat kartanoista ja suurmiehistä, kuten Adolf Erik Nordenskiöldistä olivat jännittäviä ja ne kiehtoivat mieltä. Olen iloinen, että Mäntsälässä on pystytty säilyttämään Mäntsälän henki ja kunta on löytänyt roolinsa nykymaailmassa.

Mäntsälästä lämpimät muistot

Elisabeth Rehn vietti lapsuutensa Mäntsälässä. Hänen isänsä Andreas Carlberg toimi Mäntsälän kunnanlääkärinä. Elisabethin koti sijaitsi nykyisen Mäntymäentie varrella, paikka on kaunis rinnetontti. Nykyisin talossa toimii Käsityökeskus. Villiintyneestä puutarhasta näkee vieläkin paikan kauneuden ja valoisuuden. Vierellä on sankka metsä ja metsän siimeksessä pieni puro.

Metsästä ja purosta on Elisabeth Rehnillä runsaasti muistoja. – Se oli oikea Tarzan metsä. Minusta oli perheen kolmantena lapsena toivottu poikaa, vaikkei sitä koskaan ääneen lausuttu. Leikin kuitenkin paljon poikamaisia leikkejä ja viereinen metsä oli kuin luotu Tarzan leikeille, kertoo Elisabeth Rehn. Hän saikin lempinimekseen kotiväen keskuudessa Tarzan.

Metsässä virtaa nykyisinkin puro. Kartalla se on nimetty Hietastenojaksi. Viisikymmenluvulla purossa aivan Carlbergin perheen lähellä oli kaksikin hyvää uimapaikkaa. Toinen alempana alajuoksulla ja toinen nykyisen Riihenmäen koulun suuntaan. - Vettä oli riittävästi. On harmi, että puro on sittemmin rämettynyt ja mennyt huonoon kuntoon. Oikein iso uimapaikka löytyi Mäntsälä joesta. Se oli Mäntsälän kartanon kohdalla, nykyisin kävelysilta ylittää siinä joen. Siellä oli vallan hyppytornikin, sanoo Elisabeth Rehn.

Sienioppia Mäntsälän metsistä

- Luonto vaikutti lapsuuteeni paljon. Isäni oli varsinainen sieniasiantuntija. Sitä perua on hyvä sienituntemukseni. Minä kerään eri sorttisia sieniä kun monet tyytyvät vain kantarelleihin. Mäntsälän metsät ja sieniretket muistan hyvin. Niistä on ollut hyötyä, toteaa Rehn.

Myös metsän eläimet olivat aina läsnä. Mäntsälässä näki helposti kettuja, hirviä ja jäniksiä. Suurissa metsissä oli eläintenkin turvallista elää. – Koen edelleenkin, että maaseudun pimeys on turvallisempi kuin kaikki maailman valot. Niin rakkaaksi metsät minulle tulivat, jatkaa Elisabeth Rehn. – Koen oloni huomattavasti turvallisemmaksi vaikkapa täällä metsän keskellä Kirkkonummen Hilassa kuin kävellessä kadulla Helsingissä, sanoo Rehn.

Kartanoista kuuli jännittäviä tarinoita

-Norrkullan ja Mäntsälän kartanot tulivat minulle lapsena parhaiten tutuiksi. Paras ystäväni Lea-Mi Herlevi asui Norrkullan kartanossa. Hänet kohtasin joka aamu nykyisen Liedontien ja Mäntymäen risteyksessä. Lea-Mi tuli jalan tai potkukelkalla Norrkullasta asti ja yhdessä jatkoimme kouluun. Vierailin usein Norrkullassa ja Mäntsälän kartanossa. Tarinoita oli jännittävä kuunnella. Mäntsälän kartanossa tarinoitiin keisari Aleksanteri ensimmäisen vierailusta ja ihastumisesta kartanon neiti Ulla Möllersvärdiin. Myös paikkakunnan suurmiehestä koillisväylän löytäjästä Adolf Erik Nordenskiöldistä kerrottiin paljon niin kotona kuin koulussakin, muistelee Elisabeth Rehn iloisesti.

- Juhannuksena kävimme aina Nordenskiöldien Frugårdissa ja sieltä on jäänyt mieleeni lehdokkien tuoksu. Niiden tuoksu oli niin uskomaton etten ole sitä unohtanut, kertoo Rehn. Elisabeth Rehnin juhannukseen liittyy edelleenkin lehdokit. Onneksi niitä kasvaa myös omassa puutarhassani, kertoo Rehn.

Romanttisimmaksi kartanoksi Elisabeth Rehn nimeää vanhan Linnaisten kartanon. Se edusti oikeata kartanoromantiikkaa. Nytte